fssf

I remember when all the games began
remember every little lie and every last goodbye
promises you broke, words you choked on
and I never walked away, it's still a mystery to me

Viisi viikkoa ilman tätä, ilman kirjoittamista. Viiden viikon aikana olen ollut niin kuollut sisältä ja toisaalta taas niin täynnä energiaa. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietin maailman ihanimman viikon ruotsissa Sweden Rock festareilla. Tutustuin niin ihaniin ihmisiin ja sain olla poissa kaikesta paskasta ja oikeasti hengittää. Ensimmäinen yö meni itkiessä paskaa oloa, muuten kaikki oli oikeasti hyvin. Juttu kulki kaikkien kanssa ja alkoholia virui kurkusta alas. Muistutin itseäni mitä olin 1½ vuotta sitten, mietin jo silloin että tätähän voisi jatkaa pidempäänkin. Tämähän on oikeasti taas hauskaa, hauskaa olla joka vitun ikinen päivä kännissä. Tutustuin myös yhteen ihmiseen. Mietin vielä kerronko hänestä ollenkaa blogin puolella. Ehkä joskus.

Helpottavaa päästä tänne, mulla on ollut ikävä blogia ja teitä <3

Voin tehdä joskus myös swedenistä erillisen postauksen, olihan se aivan mahtava reissu. En olisi ikinä voinut kuvitella että se onnistuu noin hyvin. Kerroin aiemmin että haen tk:sta apua. Se koko homma kusi aivan täysin. Toukokuun alussa piti olla toinen aika. Samana päivänä tuli viesti että se aika joudutaan perumaan ja että sairaanhoitaja ottaa yhteyttä uudesta ajasta. Odotin monta viikkoa eikä mitään kuulunut. Soitin ja sain ajan 4.6, se piti kuitenkin peruuttaa kun en muistanut koko swedenin reissua joka oli juuri tuolloin. Se tyyppi sielä puhelimessa sanoi että siitä ei voi varata uutta aikaa suoraan joten sain 15.6 soittoajan että sovin suoraan sh:n kanssa uudesta ajasta. Mitään ei ole kuulunut eikä kukaan ole soittanut. En edes enää jaksa tapella itselleni uutta aikaa. Turhauttaa. Olen ennenkin pärjännyt pääni kanssa joten miksi en pärjäisi jatkossa. Menen sitten uudestaan kun olen taas hajoamispisteessä - tai sitten menen suoraan päivystykseen.

Ffdp, eli Five Finger Death Punch on parasta terapiaa. Bändin biisit on niiiin ihania. Itku ei ollut kaukana swedenissä kun viimeisenä päivänä näin bändin livenä. Keikan aikana pyöri kaikki paska mielessä, onneksi keikan päätyttyä pystyin hautaamaan sen kaiken paskan hetkeksi ja levittämään hymyn itselleni. Ehkä alkoholi auttaa asiaan. Se auttaa hymyilemään. Nyt on liikaa asiaa, liikaa kerrottavaa. Pakko jakaa eri postauksiin, ette muuten jaksa lukea mitään. Lyhyesti sanottuna; mun pää on yksi pyörremyrsky tällä hetkellä, mutta kuulette minusta myöhemmin, lupaan kertoa kaiken <3

I'm drowning in the bottom of a bottle.

No one ever has to face tomorrow,

but I'm the one that has to face me.

It's the demons I've created for myself.

It's hard for me to understand myself.

Are we born to be broken.

Someone tell the heavens I'm ready to escape.

This is not what I wanted not what I need,

take it all, tear it all, rip it all away.