Pray for me

Välilehdet täynnä Saton kämppiä. Pitkä keskustelu joka päättyy lauseeseen "Ehkä meidän pitäisi jutella". Just kun sain elämää edes hiukan järjestykseen, olin enemmän kun puoli päivää onnellinen niin kaikki kaatuu niskaan. Viilsin, viilsin ihan vitusti. Eikä edes kaduta. En tiedä olenko taas tulossa hulluksi koska jälkifiilis on aivan sama mitä oli ennen viiltämistä. Ennen kaduin aina heti kun näin veren valuvan. Nyt halusin vain viiltää lisää. Musta tuntuu ettei ole enää ketään kelle puhua, ei ole ystävää joka kuuntelisi tämmöisiä asioita, kyllähän iloisia uutisia voi kertoa kelle vain.

Tuntuu että yritän taistella ihan liikaa. Yritän taistella siitä että pysyn hengissä ja samalla parisuhteesta. Musta tuntuu että pian tulee kohta jolloin mun on vaan pakko luovuttaa jommasta kummasta, joko itseni kanssa tai parisuhteen. En halua viedä itseäni itsemurhaan, vielä vähemmän haluan menettää Tonin. Olin ostamassa Tonille ehkä maailman söpöintä ystävänpäivälahjaa, halusin vaan muistaa mun elämäni rakkainta ihmistä koska viimeisen vuoden aikana olen menettänyt ne kaikki tärkeät. Nyt musta tuntuu siltä että jos sen lahjan ostan niin tulen huomenna itkemään silmät päästä yksin kotona se lahja kädessä miettien että joskus mullakin oli niinkin rakas ja ihana ihminen elämässäni. En taida ansaita ketään enkä taida tehdä hyvää kenellekkään. Paha saa palkkansa, aina.

That drunken kiss,

seems like a lie.

Don't say it's forever and then say goodbye.

Minä sinua vaan

Kaikki aina jää, ainakin minulla, niinkun tämä blogikin. Olen kuitenkin hengissä. Välillä hyvissä ja välillä vähän huonommissa voinneissa. Olen toteuttamassa unelmaani, josta en halua sen enempää blogin puolella vielä puhua koska haluan sen olevan yllätys. Olen muuttamassa elämääni ja vahvasti näyttää siltä että 2015 tulee olemaan muutoksien vuosi. En puhu elämäntavoista, en laihdutuksesta niinkun joku saattaisi näin helmikuun alussa luulla, puhun niistä myöhemmin tänne blogiinkin kun asiat ovat ajankohtaisia.


Voisin kirjottaa tähän lyhyesti, mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut.

- Täytin 19 tammikuun lopussa
- Vihdoin loppu se pirun koulunkäyminen, kirjoitin elämäni toisen yo-kokeen eli tekstitaito.
- Unelmoin kokoajan uusista eläimistä, portugalilainen kuitenkin muutti nyt luokseni ja luulen että sen takia olen ehkä vähän piristynyt.
- Kävin Santa Cruzin keikalla
- Olen vaihtamassa salia ja tuntuu että sitä myötä saan taas uutta potkua harrastukseeni ja massanlisäykseen, aloitan myös uudestaan kuntonyrkkeilyn ja aloitin myös käymään uimassa ihan vain että liikunta ei olisi liian yksitoikkoista.
- Olen alkanut ainakin pienesti nauttimaan elämästä, edes joinakin päivinä.
- Löysin ihanan vuokrahevosen, venäläinen puoliverinen "Niilo"
- Olen alkanut kuuntelemaan Jenni Vartiaista aivan tajuttomasti.

= Kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään jännittävää.

Välillä herään Tonin vierestä itkien koska olen niin onnellinen että saan joka ikinen aamu herätä

Dreamer

You're a diamond dear,
they can't break you.


Taas päivien tappelu takana itseni sekä Tonin kanssa. Tänään musta tuntuu kuitenkin hyvältä. Mulla on maailman ihanin poikaystävä. Tänään musta on tullut taas unelmoija, en ole ennen uskaltanut koska tiesin ettei mikään kerkeä toteutua. Nyt kuitenkin tuntuu vaan niin perkeleen hyvälle. Heräsin aamulla ennen herätystä Tonin vierestä, totesin itselleni että luoja kun rakastan tuota ihmistä, suljin silmäni ja jatkoin unia.

Olen päättänyt että haluan vanhan itseni takaisin, sen himoliikkujan, hyväkuntoisen, terveellisen ja iloisen minäni. Olen liikaa katsellut vanhoja kuvia ja miettinyt sitä kuinka hyvin ne kaikki vanhat vaatteet mahtuu, elämäni ensimmäisen kerran pystyin käyttämään tiukkoja toppeja ilman ahdistusta.

Toni haluaisi tai ainakin on paljon puhunut siitä kun en voi kertoa kaikkea menneisyydestäni ja siitä, kun kerron asiat pikku hiljaa. Vaikeita asioita jotka haluaisin itsestäni pois tai ainakin unohtaa kokonaan. Niistä asioista on vaan niin hankala puhua, koska se peto on varmaan aina osa minua, minun on vaan osattava hiljentää se rumilus kokonaan. Niin aion myös tehdä, musta tuntuu nyt että mulla on myös tahdonvoimaa siihen.



Kuusi vuotiaana nousin ensimmäisen kerran nelijalkaisen 100cm korkean ponin selkään. Muistan sen päivän kun eilisen, enkä olisi ikinä uskonut että siitä syntyy näin palava rakkaus lajia kohtaan. 9 vuotta aktiivisesti, pari vuotta epäaktiivisesti ja viimeiset vuodet ilman ratsastusta. Viimeisen kahden vuoden aikana mulla on ollut hinku päästä taas hevosen selkään joka päivä, nyt olen laittanut muutaman sähköpostin unelmani toteuttamiseksi.

Tänään mä tahdon nauttia tästä olosta!

Don't tear it down, what's left of me,

make my heart a better place.

Lost soul

I was young and too naive
to see what's best for me
did I ever tell you how I cried after you get the best of me

Lately I've been thinking of these crazy summer days
we were careless in a way we used to be

So bit a shame how live goes on
we have to change so many ways
There's a time we can't get back


Tiistaina kävin lävistäjällä, nyt mun vasempaa korvaa koristaa industrial ja oikeaa helix, tarkoituksena ottaa vielä oikeaan korvaan toinenkin helix ellei jopa kolmaskin. Vielä yksi viikko koulua ja sitten loma. Koitan tsempata vielä yhden viikon koska mun on vaan pakko. Tänään tajusin etten ole hetkeen nähnyt ketään kaveria silleen kunnolla. Olen kyllä hengaillut sen jonkun tunnin tai pikaisesti nähnyt jotain mutta en kunnolla ja osia en ole nähnyt ollenkaan ja osa on taas tehnyt varsin selväksi että minun seurani ei enää kiinnosta joten niistä ei sen enempää.



This all reminds about how in love and lost we are.

Toni on sanonut kuinka olen kuulemma monta päivää ollut ärtyisä ja ehkä vähän masentunut. En ole itse huomannut mitään muuta kun sen että kroppani on oksettavin aikoihin. Sehän nyt ei ole mitään uutta. On vain asioita mitä en tahdo tai voi kertoa, lähinnä ehkä tahdo. Liittyen Helmiin ja muutenkin kaikkeen, se purkautuu sitten äksyilynä ja itkuna. Jos saisin jotenkin yhdistettyä elämäni mitä se oli toissa kesänä ja nyt niin olisin ehkä maailman onnellisin mutta eihän se niin mene, aina on jokin huonosti.


Can't you see how i'm dying?
I've got no reason to be proud.

God save the queen but why can't god save me
all the flowers die tonight
tear drops falling down my face
and all the candles lose their flames

And the more we grow the less we know
until the time we lose it all

Courage

"I'm in love with girl who wants me dead,
her name is Ana and she is in my head."

Oot hyvin pieni, oot hyvin hauras
On ekat sanat joita kuulet päivittäin,
muttet kuuntele muita, kuin sitä yhtä,
joka käskee painu alemmas ystäväin.




ja se kaiken sulta syö
ja heti perään vielä lyö
ja sanoo sä pystyt parempaan
Ja kun putoaa höyhenvyö, alkaa ikuinen yö.
Sä pääset aikaan suurempaan.

Sä haluat pois, sä haluat pakoon.
Mä tajuun mutten tahdo ymmärtää.
Sä haluat pois, kun et pystykään,
kaikkeen mitä pitää yrittää.




Tää turruttaa tunteen ja tää vie tehon.
Ne samat sanat kuulit aina päivittäin.
Koin hennon otteen, näin väsyneen kehon.
Pelkäsit liian liian paljon ystäväin.
Olit kaunis kuin tiikeri jonka raajoja koristi,
viivat viivojen perään
Ja mä tahdon uskoa että ois vielä toivoa,
joka aamu kun herään.

Ja mä muistan, kuinka tahdoit lähtee tähteä afrikasta etsimään
Ja mä muistan kuinka paljon, kuinka paljon jaksoit joskus niin yrittää
Ja yöllä kun mä katsoin taivasta niin säihkyvää niin tiedän pääsit perille elämään.

<i>Ekaks mä en luottanut ollenkaan,
ja just kun opin luottamaan,
sä et uskonut ja tahdoit lopettaa
Ja sit ku mä lähinki menemään,
tajusit ei tän näin pitäny mennäkään

Iske vihdoinkin, iske kovemmin
puukko mun rintaan, en enää palaa
Tahdon irrottaa,
koska se helpottaa,
mutta ne muistot mua tänään halaa</i>