Viimeisen kerran

I hate my life, and everybody thinks i'm happy.


Moi, mä aattelin vaa soittaa sullekki viälä ja kertoo et tää oli ny tässä

mikä?

kaikki

mikä kaikki?

koko elämä, mä en vaa jaksa enää

mitäh?

mä en vaa pysty, moikka.

Otan kynän ja paperin, johon kirjotan
Mun viimest viestii, ku pakko sulle ilmottaa

Tää on vaa elämää, mikä pia ohi on
Makaan maas selällää, ase kohti ohimoo

Miten mä hoidan tän, miten mä voitan nää ajatukset pääs
Miten mä poistan tän helvetin täält, en kai kakseittemää selvinnykkää
Ja nyt tää kaikki loppuu


Tom on huolissaan kuinka pärjään. Tällä hetkellä, tai oikeestaan viime viikkoina ollut sellainen olo että voisin ostaa sille menomatkan jonnekkin kauas, mutta en paluuta. Ahdistaa, koko ajan pitäisi olla juttelemassa. En edes vastaa puoleenkaan sen viesteistä. En vain halua, enkä pysty.

Viime päivinä mun ahdistus on ollut ihan huipussaan. En paljon ole poistunut kotoa, ellen ole mennyt kickboxing reeneihin tai salille. Mua ahdistaa ihmiset, oli ne tuttuja tai tuntemattomia. Keskustan kierrän kaukaa, bussi on helvettiä ja ahdistaa jopa viestit.

Mulla on synttärit keskiviikkona. Vitun 20. Neljä vuotta sitten sanoin etten ikinä tule täyttämään 18, tulen tappamaan itseni ennen sitä. Kaksi vuotta sitten litkin viinalla alas tätä paskaa. Ajattelin että tänä vuonna kutsun ihmisiä tänne mun pieneen yksiöön. Ehkä lähdetään sitten Sinilinnun kanssa jatkamaan iltaa. Kuitenkin tämän ahdistuksen jälkeen tekisi mieli perua koko kekkerit. Kyllä Sinilinnun seura kelpaa, muut voisi painua helvettiin. Mulla ei vaan pää kestä tätä ahdistusta.