Lost in paradise

Piti tulla jo toissapäivänä kirjoittelemaan, kiinnostus kuitenkin kohdistui juuri silloin toisiin asioihin. Toissapäivänä käytiin katsomassa kahta kämppää ja saatiin toinen niistä, 58,5m2 iso kaksio, se on meidän. Unelma koti, maailman ihanimman ihmisen kanssa. 1.4 tuosta pitkätukasta tulee virallisesti minun avopuoliso <3 Yritetään saada mulle tatuointiaikaa ensi viikolle, anyways jos ensi viikko ei passaa niin viimeistään 10.3 saan pikkumustan ikuisesti mun mukaani. Se pieni enkeli kulkee sitten aina mukana mihin ikinä menenkin. Toinen tatuointiaikakin pitäisi varailla, haluaisin, tai olen kyllä jo monta vuotta halunnut, tatuoida lintuaiheisen kuvan, liittyen kaikkeen tähän. Sh, kaikki mitä mun mielessä on ollut ja on osaksi edelleen. Voisin laittaa siitä kuvaa tänne jos se onnistuu mieleni mukaisesti.

En osaa elää

not happy, not sad, but empty.

Tiedän sun lähtevän joskus täältä pois
mut en tahtois nähdä sitä päivää.

Ikuinen jälki sinusta minuun jää
mut kaunein on se tunne, miten mulle lauloit.

Myönnän, että pelkään, suuri tuntematon on
se jonne täältä lähdetään.
Voiko rukouskaan ketään auttaa, tuntematon vastaanottaa
meistä paatuneimmankin.

I have lost myself again,

lost myself and I am nowhere to be found.

Yeah I think that I might break,

I've lost myself again and I feel unsafe.

Loppujen lopuksi meistä jokainen on yksin tai yksinäinen,
vaikka ihmisiä olisi ympärillä niin tuntuu että olisin yksin.
Olen pitkään, liian pitkään halunnut polttaa kuvan
minkä sain Helmeltä 18-vuotis synttärilahjaksi,
tänään tein sen. Vihdoin tein sen.
Tuntuu kun meidän ystävyys olisi palanut siinä mukana,
tai niinhän se paloi.

Tuntuu kun olisi pakko jatkaa eteenpäin, en vain siltikään voi unohtaa.

Pray for me

Välilehdet täynnä Saton kämppiä. Pitkä keskustelu joka päättyy lauseeseen "Ehkä meidän pitäisi jutella". Just kun sain elämää edes hiukan järjestykseen, olin enemmän kun puoli päivää onnellinen niin kaikki kaatuu niskaan. Viilsin, viilsin ihan vitusti. Eikä edes kaduta. En tiedä olenko taas tulossa hulluksi koska jälkifiilis on aivan sama mitä oli ennen viiltämistä. Ennen kaduin aina heti kun näin veren valuvan. Nyt halusin vain viiltää lisää. Musta tuntuu ettei ole enää ketään kelle puhua, ei ole ystävää joka kuuntelisi tämmöisiä asioita, kyllähän iloisia uutisia voi kertoa kelle vain.

Tuntuu että yritän taistella ihan liikaa. Yritän taistella siitä että pysyn hengissä ja samalla parisuhteesta. Musta tuntuu että pian tulee kohta jolloin mun on vaan pakko luovuttaa jommasta kummasta, joko itseni kanssa tai parisuhteen. En halua viedä itseäni itsemurhaan, vielä vähemmän haluan menettää Tonin. Olin ostamassa Tonille ehkä maailman söpöintä ystävänpäivälahjaa, halusin vaan muistaa mun elämäni rakkainta ihmistä koska viimeisen vuoden aikana olen menettänyt ne kaikki tärkeät. Nyt musta tuntuu siltä että jos sen lahjan ostan niin tulen huomenna itkemään silmät päästä yksin kotona se lahja kädessä miettien että joskus mullakin oli niinkin rakas ja ihana ihminen elämässäni. En taida ansaita ketään enkä taida tehdä hyvää kenellekkään. Paha saa palkkansa, aina.

That drunken kiss,

seems like a lie.

Don't say it's forever and then say goodbye.

Minä sinua vaan

Kaikki aina jää, ainakin minulla, niinkun tämä blogikin. Olen kuitenkin hengissä. Välillä hyvissä ja välillä vähän huonommissa voinneissa. Olen toteuttamassa unelmaani, josta en halua sen enempää blogin puolella vielä puhua koska haluan sen olevan yllätys. Olen muuttamassa elämääni ja vahvasti näyttää siltä että 2015 tulee olemaan muutoksien vuosi. En puhu elämäntavoista, en laihdutuksesta niinkun joku saattaisi näin helmikuun alussa luulla, puhun niistä myöhemmin tänne blogiinkin kun asiat ovat ajankohtaisia.


Voisin kirjottaa tähän lyhyesti, mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut.

- Täytin 19 tammikuun lopussa
- Vihdoin loppu se pirun koulunkäyminen, kirjoitin elämäni toisen yo-kokeen eli tekstitaito.
- Unelmoin kokoajan uusista eläimistä, portugalilainen kuitenkin muutti nyt luokseni ja luulen että sen takia olen ehkä vähän piristynyt.
- Kävin Santa Cruzin keikalla
- Olen vaihtamassa salia ja tuntuu että sitä myötä saan taas uutta potkua harrastukseeni ja massanlisäykseen, aloitan myös uudestaan kuntonyrkkeilyn ja aloitin myös käymään uimassa ihan vain että liikunta ei olisi liian yksitoikkoista.
- Olen alkanut ainakin pienesti nauttimaan elämästä, edes joinakin päivinä.
- Löysin ihanan vuokrahevosen, venäläinen puoliverinen "Niilo"
- Olen alkanut kuuntelemaan Jenni Vartiaista aivan tajuttomasti.

= Kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään jännittävää.