On hassua katsoa tilastoja ja huomata että edelleen, vaikka olen ollut kauan poissa, vielä joku jaksaa lukea tätä blogia. Ehkä minun pienet aivonystyrät ei ikinä ymmärrä sitä, että miksi ihmiset lukee juuri minun blogiani, vaikkakin olen kirjoittanut blogia yhteensä melkein neljä vuotta niin se on siltikin aina niin ihmeellistä kun joukkoon liittyy uusia lukijoita.
Mun pienet aivonystyrät ei pysty ikinä ymmärtämään edes sitä, miten en vain pysty näkemään itseäni sellaisena kun muut näkevät, en vieläkään enkä tiedä pystynkö ikinä. Syömishäiriö asuu mussa aina, kesti kauan hyväksyä se tosiasia, että se pienen pieni ääni ei häviä vaikka kuinka yritän tappaa sitä, olen kuitenkin oppinut hallitsemaan mutta minäkuva on vieläkin ihan vääristynyt. Olen saanut paljon kehuja ulkonäöstäni, ihmiset jaksavat ihmetellä kuinka olen näin hyvässä kunnossa ja miten oikeasti vain jaksan painaa alusta loppuun täysillä, silti kun katson peiliin näen sen ihraisen läskiperseen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti