I am back!

Uusi alku, tekee ehkä ihan hyvääkin. Monta kuukautta poissa blogimaailmasta, nyt on pakko palata takaisin rustaamaan omaa elämääni "paperille". Pienen pientä ulkoasun fiksausta on ollut. En vain halua tätä liikaa muuttaa, yksinkertainen on kaunista.

Uusille lukijoille tiedoksi, olen kuukautta vajaa 20-vuotias Pohjois-Pohjanmaalta. Taustalla vuosia syömishäiriö ja masennusjaksoja, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja helvetinmoista ahdistusta. Jotenkin vaan onnistun olemaan oman elämäni sankari, en edes muista miltä tuntuu elää elämää ilman sitä wttä on melkein koko ajan tuli perseen alla.


Vierelläni tätä elämää tallustaa karvalankamatto, eli ruskea portugalinvesikoira josta puhuttelen blogin puolella portugalilaisena. Portugalilainen tällä hetkellä asuu vanhempieni luona opiskelujeni takia. Minun luona se asustaa perjantaista maanantaihin. Opiskelen tällä hetkellä liikunnanohjauksen peruskurssilla ja samalla siivoan neljä kertaa viikossa baaria työkseni.

Niin ihana palata takaisin blogin ääreen. Tätä olen odottanutkin! <3

I apologize

One day the shadows will surround me
Someday the days will come to end
Sometime I’ll have to face the real me
Somehow I’ll have to learn to bend
And now I see clearly

All these times I simply stepped aside
I watched but never really listened
As the whole world passed me by
All this time I watched from the outside
Never understood what was wrong or what was right
I apologize.




One day I’ll face the Hell inside me
Someday I’ll accept what I have done
Sometime I’ll leave the past behind me
For now I accept who I’ve become
And now I see clearly

Looking for your answers.

Julkaisin vähän vanhoja tekstejä joita olen joutunut piilottelemaan. Olen muutenkin muokannut hieman ulkoasua. Pakko oli taas päästä piiloon tutuilta, nyt on turvallinen olo kirjoittaa.

Ruoka ei ole maistunut moneen päivään, itse asiassa vasta tänään ensimmäisen kerran koko viikolla, onhan nyt jo perjantai. Ruoka vain tökkii, ei mene alas ja tuntuu että tulee heti ulos. Sen takia olo on voimaton jatkuvasti, nälkää ei ole mutta olen sitäkin ärtyisämpi.

Äiti kysyi voinko oikeasti hyvin, vastasin että joo mutta tiedän että se oli valhe.


And you’ll tell all your friends
you met a little someone special
who likes to dance.


Tutustuin reilu viikko sitten ihmiseen, se työskentelee baarimikkona Apollossa. Sunnuntaina töiden jälkeen se tuli mun luokse. Haluaisin ajatella sitä pelkäksi yhden yön jutuksi. Tiedän että se oli sitä, silti sulan kun se katsoo mua sen ruskeilla silmillä. Kyseinen henkilö on entinen nisti, nykyinen viihdekäyttäjä, eli kai voisi sanoa että nisti edelleen. Se on ehkä pelottavinta, että kun sain tietää että tyyppi on nisti se alkoi kiinnostamaan entistä enemmän. Onhan hänellä lapsikin ja tyyppi on kyllä täys kusipää. Silti.

Täällä taas.

Nyt kunnollista päivitystä. Pitkästä aikaa. Tämä kesä on ollut yhtä vuoristorataa.

Viikko sitten erottiin Tonin kanssa, asutaan edelleen ainakin tämä kesä yhdessä joka tekee elämästä ihan helvetin raastavaa. Kaikesta tekee raastavempaa se, että molemmat haluaisi jäädä tähän asuntoon asumaan vaikkakin olen luvannut Tonille että hän jää tähän. Silti en voi mitään sille, että olen tykästynyt tähän asuntoon ihan täysin enkä haluaisi tästä luopua.


Eron jälkeen viiltelin kerran, lisäksi vedin yhden lääkeyliannostuksen ja samaisena iltana ratkesin ryyppäämään. Raha-asiat on mennyt alkoholin takia ihan sekaisin ja Toni on koko ajan minulle lainaamassa rahaa. Olen taas yrittänyt alkaa viettää enemmän aikaa salilla ja vähän katsoa mitä suusta menee alas.

Jos pitää jotain positiivista hakea niin menin takaisin tk:hon juttelemaan. Parin-kolmen viikon päästä pitäisi tulla mielenterveystoimistolta ihminen joka antaa tarinani perusteella arvion.

Välillä elämä on ihan ok, mutta eniten on päiviä kun en haluaisi lähtä kotoa. Huomenna ja ylihuomenna olen menossa festareille ja ahdistaa se ihmispaljous. Eilen mietin jo lipun myymistä, raha-tilanne helpottaisi edes hiukan mutta kyllähän varmaan kaikki sen tietää että ryyppäisin nekin rahat alas.

Uusi osoite!!

Vaihdan blogin osoitetta, uusi osoite on tahtitaivas-farfromhome.blogspot.com. En tiedä vaihtaako bloggeri tämän automaattisesti joten pistäkää talteen! :)

Wrong side of heaven

So you can keep me inside the pocket
of your ripped jeans, holdin' me closer
'til our eyes meet, you won't ever be alone
wait for me to come home.



And if you hurt me
well, that's OK, only words bleed
inside these pages you just hold me
and I won't ever let you go.

When I'm away
I will remember how you kissed me
under the lamppost
back on 6th street
hearing you whisper through the phone,
"wait for me to come home."
Itken ja masennun, kohta mä olen taas yksin.

There is a demon inside

Everybody hurts
Everybody bleeds
Everybody bends to fill a need
Everybody's born with their own curse
And I'm not alone

Everybody cries
Everybody breathes
Everybody wants to feel they're free
Deep inside I know what I am worth
A life of my own

I know I'd hurt you, deserted you
And now I see it clear
I pulled you closer, tighter
'Cause I knew you'd disappear